Osa 2, Lemmenlauluja ja mustasukkaisuutta.

 

"Se tuntui hyvältä" hymyili Niina aurinkoisesti uudelle ihastukselleen, Jaakolle. Kumpikaan heistä ei Teroa huomannut, joka katseli heitä ovella tyrmistyneenä. "Erittän hyvältä, pitäisi kokeilla uudestaan" hymyili Niina ja tarttui Jaakkoa kädestä.

Mies ei tyrmistykseltään vastustanut. Miten tälläinen kamala erehdys on päässyt käymään!

Tero käveli ulos. Kyynel valui hänen poskelleen. Niin ihastunut hän oli Niinan ollut.

Ja luottanut Jaakkoon. Jaakko oli pettänyt hänet erittäin pahasti. Kaikki oli nyt ohi, hän ei puhuisi sille saastaiselle petturille ikinä enää sanaakaan!

Lohtua mies sai naapurista, kun taas Jaakko ja Niina jatkoivat rauhallista pusutellua olohuoneessa. "Alkaa pitemmän päälle kyllästyttää... Tehdäänkö jotain, jotain jännempää?" kysyi Niina ja alkoi vetää vaatteita pois Jaakon päältä.

Jaakko kauhistui.

"O-olen pahoillani! En rakasta suo, en mä vaan Tero joka lähetti ne kukat... Anteeksi etten saanut sanonuttua..." mutisi Jaakko ja työnsi Niinaa kauemmas kehostaan. Niina tuijotti häntä sanattomana.

"Okei. Se oli sitten siinä" hän sanoi ja käänsi katseensa pois Jaakosta. Miehestä, joka oli hetken ollut hänen omansa.

Tero oli naapurissa juomassa Ollin kanssa. "Nhaiset ei vois enää vähempää kiinosthaa" hän örvelsi ja hoippui sohvalle heikkona.

Kun hän myöhemmin törmäsi Niinaan rapussa. "Kuulesh akka, mhä en haluu nähä sua enää ikhinä ku oot tollane ämmä!" hän örvelsi humalaisena. "Okei, paras että mä sitten lähen" kuiskasi Niina hiljaa ja lähti asuntoon.

"Etkö sä tajuu et Tero näki sen kaiken?! Miltä silt tuntuu kun se näkee sut miehen kanssa, joka lupas sitä auttamaan saamaan sut!!" kiljui Jasmin päin Niinan naamaa. "Mä en tienny..." Niina sanoi surullisena.

"Paras että toinen meistä muuttaa pois. Ei enää mahuta samaan taloon"- meni Jaakko sanomaan Terolle.

Daniela oli hyvä ystävä veljensä Danin kanssa. He olivat muuttaneet ulkomailta, ja olivat vielä toisestansa ainuat ystävät.

Danilla oli jo harrastus, hän kävi ahkerasti salilla.

"Tämä on siis Ilmattarenkatu" totesi vanha mies kadulla. Hänellä oli kovin iso, painava matkalaukku. "Ja mihinkäs oveen sitä nyt pitikään kolkuttaa." ukko mietti.

Hän tuli koputtamaan Theresan perheen asunnon oveen. Hänet kuitenkiin käänytettiin takaisin, Niittyjen luokse hänen oli pitänyt mennä.

"Sä sit alotat loman jälkeen samalla luokalla mun kaa?" tiedusteli Justus rapussa Danilta. "Juu kai. Anteeksi, miun suami on vähän huanoa" pyyteli Dan.

"Taidan olla eksynyt" tuskaili vanha mies rapussa.

Kun Justus näki miehen, hänen ilmeensä kirkastui. tuo oli varmasti se mies, jota hänen isänsä oli tarkoittanut.

Justuksen oli kiirehdittävä pois Danin luota, tervehtimään miestä.

"Hei komea poika!" yritti Daniela, mutta Justus ei kerinnyt puhumaan naapureiden kanssa.

Vanha mies oli nyt vähän tärkeämpi asia.

Theresa oli sähköpostissaan. Hän lähetteli usein postia Olli Mäntyselle.

Miksiköhän näin?

Theresa lähti myöhemmin illalla kulkemaan Mäntysten ovea päin salaperäisen näköisenä.

Nainen on asunut vasta jonkin aikaa Ilmattarenkadulla, mutta salasuhde Olliin on jo.

"Rakkaani" Theresa sanoi ja suuteli Ollia. "Just" naurahti Olli ja suuteli Theresaa.

Theresa tarjoutui ottamaan yhden pullon viiniä. Se yksi pullo muuttui kahdeksi, kaksi kolmeksi, kolme neljäksi....

 

"Olli, taidan rakastaa sinua jopa enemmän kuin Danieliani! Minä rakastan sinua paljon enemmän"

Osa oli lyhyt, en jaksa kirjoittaa pidempää nytten. Veljenikin tulee kohta koneelle pelailemaan RKC:tään.